Rentouttava ja palauttava joululoma on jäänyt taakse arjen taas alkaessa. Lomalla on tavattu sukulaisia ja ystäviä, ulkoiltu, juhlittu, naurettu ja löhöilty. Tammikuussa tapahtumia riittää ja kalenteri täyttyy vauhdilla synttäreistä, luennoista, vanhempainilloista ja hammaslääkäreistä.
Kuopus aloittaa ensi syksynä koulun ja siihen liittyen on nyt lähiviikkoina käytävä ilmoittautumassa kouluun ja istuttava niin koulutulokasinfossa kuin eskarilaisten vanhempainillassakin. Samalla tulisi varata kevääksi vastaanottoaika allergialääkärillemme koulun vaatimaa ruokavaliotodistusta varten. Pohdittavana on myös maitoaltistuksen tarpeellisuus ennen koulun alkua. Edellisestä altistuksesta on aikaa jo pari vuotta. Tuolloin altistus päättyi heti ensimmäiseen annokseen oireilun alkaessa lähes välittömästi.
Lapsen maitoaltistus on aina ollut itselleni jännittävä ja pelottavakin tapahtuma kuopuksen voimakkaan allergian vuoksi, mutta nyt on edessä ensimmäinen kerta, kun lapsi itsekin osaa pelätä altistusta ja reagointia etukäteen. Sitä huomaa nyt pohtivansa aivan eri tavalla altistuksen tarpeellisuutta lapsen vastustaessa ja pelätessä koko ajatusta. Toisaalta voisi olla hyvä tietää, josko sietokyky olisi iän myötä lisääntynyt eikä enää ihan pisarasta tulisi hengenvaaraa, mutta toisaalta ajattelen, että tieto maitoallergiasta ja lääkkeiden olemassa olo riittää. Täytynee tätä yhdessä lääkärin kanssa vielä miettiä.
Arkeen paluuta ja pohdintoja helpottamaan leivoin lapsille loman viimeisenä päivänä iltapalaksi matopatonkeja. Taikinasta voi toki pyöritellä myös sämpylöitä tai tehdä ihan tavallisia patonkeja, mutta rusinoista tehdyt kasvot ilahduttivat lapsia.
♥ 3 dl vettä
♥ 1 pss kuivahiivaa
♥ 0,5 tl suolaa
♥ 0,5 rkl siirappia tai hunajaa
♥ 0,25 dl öljyä
♥ 1 dl kvinoahiutaleita
♥ 3 dl karkeaa gluteenitonta jauhoseosta
♥ 3 dl hienoa gluteenitonta jauhoseosta
♥ rusinoita madon kasvoiksi
Lämmitä vesi noin 42 asteiseksi. Lisää joukkoon suola, siirappi tai hunaja, öljy ja kvinoahiutaleet. Sekoita jauhot ja kuivahiiva keskenään. Lisää jauhoseos vähän kerrallaan kulhoon ja alusta taikina tasaiseksi.
Anna taikinan kohota puolisen tuntia lämpimässä paikassa peitettynä. Jaa taikina kahtia ja muotoile ne patongeiksi leivinpaperin päälle pellille. Leikkaa terävällä veitsellä patonkeihin poikittaisviiltoja ja venytä sitten patonkeja hieman, jotta viillot tulevat paremmin näkyviin. Kohota patonkeja uunin lämpiämisen ajan.
Koristele rusinoilla patonkimadoille kasvot. Paista 225 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia ja anna jäähtyä liinalla peitettynä.
Joskus turhauttaa tämä allergia-arki. Kotona kaikki sujuu rutiinilla eikä aina enää edes muista kaikettoman kokkailun olevan jotain erityistä ja erikoista, mutta kodin ulkopuolella allergian tuomiin rajoitteisiin saa edelleen törmätä jatkuvasti.
Jotenkin sitä ajattelisi, että nykypäivänä allergiat, keliakia ja muut ruokavalion rajoitteet ovat itsestäänselviä huomioonotettavia asioita, mutta valitettavasti edelleen omat eväät ovat lähes joka paikassa ainoa vaihtoehto.
Neljäsluokkalainen esikoinen on toki vuosien varrella tottunut siihen, ettei saa samaa ruokaa kuin muut, mutta edelleen hänelle on ajoittain kova paikka olla aina se poikkeava. Nyt uusimpana vastaan tulleena asiana olemme joutuneet pohtimaan koulun välipaloja.
Tänä syksynä koulussa on alkanut välipalojen myynti niinä päivinä, jolloin koulu loppuu vasta kolmen jälkeen. Idea on loistava ja hinnat kohdillaan, mutta esikoiselle ainoa listalta sopiva välipala on mehu. Meillä mehuja ei edes juoda kuin joskus harvoin.
Muille on tarjolla lukuisia vaihtoehtoja täytetyistä sämpylöistä lämpimiin voileipiin, karjalanpiirakoihin, lihapiirakoihin ja erilaisiin makeisiin leivonnaisiin sekä pirtelöihin.
Toki jälleen omat eväät ovat vaihtoehto, mutta lapsi toivoisi voivansa käydä kavereidensa mukana valitsemassa ja ostamassa välipalansa kuten muutkin. Jotenkin toivoisi, ettei edes yhden gluteenittoman/maidottoman/munattoman vaihtoehdon tarjoaminen olisi mahdotonta koulussa, jossa oppilaita kuitenkin on satoja.
Kouluun liittyvä oli myös seuraava herkkupulma. Parin viikon päästä on kodin ja koulun yhteistyöpäivä viikonloppuna ja sen ohjelma kuulostaakin mukavalta.
Harmaita hiuksia aihetti kuitenkin taas kutsun lopussa oleva lausahdus: “Oppilaat voivat ottaa omaa rahaa mukaan lettuja varten”. Jälleen ideana kiva ja lapset ovat varmasti innoissaan saadessaan herkutella letuilla. Paitsi meidän lapsemme, joka jälleen kerran kaivaa repustaan omia eväitään muiden ilakoidessa lettujonossa. Todennäköisesti pidämme sitten kotona omat lettukestit päivän päätteeksi.
Näissä pohdinnoissa aloin eilen leipoa lapsille leipää, koska selviä kyllästymisen merkkejä oli nähtävissä siihen yhteen ja samaan kaupasta valmiina saatavaan leipään. Lapset toivoivat vaaleaa leipää, joten sitä myös saivat 🙂
♥ 3 dl lämmintä vettä
♥ 2 rkl siirappia/hunajaa
♥ 1 pss kuivahiivaa
♥ 9,25 dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta
♥ 2 tl ksantaania
♥ 1 tl suolaa
♥ 2 rkl öljyä
Sekoita kulhossa lämmitetty vesi, siirappi ja hiiva. Toisessa kulhossa sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne sitten hiivanesteen joukkoon. Sekoita taikina tasaiseksi ja lisää öljy. Vaivaa taikinaa sähkövatkaimen taikinakoukuilla hetki.
Jaa taikina kahteen yhtä suureen osaan ja muotoile niistä leivät uunipellille leivinpaperin päälle. Voitele leivät öljyllä ja peittele sitten kevyesti leivinliinalla. Anna leipien kohota rauhassa lämpimässä, vedottomassa paikassa noin tunnin ajan.
Leikkaa terävällä veitsellä leipien pintaan ristikuvio tai muutama poikittainen viilto. Paista 180 asteisessa uunissa 15 minuuttia. Voitele sitten leivät vedellä ja jatka paistamista vielä toiset 15 minuuttia.
Kuopus sairastui kevätflunssaan ja vietimme eilisen yhdessä kotona. Puuhailimme koko päivän ja teimme kotiinkin tilaa keväälle. Kävimme koko eteisen naulakon läpi ja pesimme talvivaatteet pois. Talvikengät siistimme ja lajittelimme sen mukaan menevätkö säästöön, myyntiin vai poistoon. Luistimet ja kypärät kannoimme varastoon.
Viherkasvit pääsivät suihkuun ja mullat vaihtoon. Pääsiäiskoristeet laitettiin esille ja narsissit ruukkuihin parvekkeelle. Ruokaakin ehdimme laittaa pitkän kaavan mukaan ja illalla innostuimme vielä leipomaankin.
Nämä aurinkoisen bataattinapit ovat loistavia aamu-, väli- tai iltapalaksi. Niitä on myös helppo napata mukaan evääksi. Kaunis vaalean oranssi väri nappeihin tulee runsaasta bataatista taikinassa. Bataatissa on reilusti kuitua, C-vitamiinia, beetakaroteenia sekä B6-vitamiinia.
Näyttävän tarjottavan napeista saa kokoamalla kahden napin väliin haluamiaan täytteitä (esim. kasvijuustoa, leikkelettä ja vihanneksia). Napit ovat parhaimmillaan uunituoreina, mutta hieman lämmittämällä ne mehevöityvät myös uudelleen.
Meillä koko pellillinen menee kertaistumalta, mutta jos nappeja jää paljon yli, kannattaa ne pakastaa. Iloinen yllätys oli, että meillä kovin valikoivasti syövä kuopuskin söi näitä useamman iltapalalla. Hieman kauhistuneena sitten naureskeli, ettei voi uskoa syöneensä bataattia 🙂
♥ 1 keskikokoinen bataatti
♥ 3,75 dl hienoa, gluteenitonta jauhoseosta (esim. Semper FinMix)
♥ 1 rkl leivinjauhetta
♥ 1 tl suolaa
♥ 50 g maidotonta margariinia
♥ 1 dl riisimaitoa (muuta kasvimaitoa)
Kuori ja paloittele bataatti. Kypsennä bataatti joko pienessä vesimäärässä kattilassa keittämällä tai mikroaaltouunissa (täydellä teholla noin 5-8 minuuttia). Soseuta bataatti sileäksi soseeksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää maidoton margariini ja nypi se jauhojen joukkoon. Lisää kulhoon bataattisose sekä riisimaito. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Taikinasta pitäisi muodostua sekoitettaessa pehmeä pallo. Ellei näin käy, lisää riisimaitoa lusikallinen kerrallaan, kunnes koostumus on oikea.
Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja painele siitä käsin noin 1 cm paksuinen levy. Ota muotilla tai snapsilasilla levystä pyöreitä nappeja ja siirrä ne leivinpaperin päälle uunipellille.
Paista bataattinappeja 200 asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä pintaan. Tarjoile lämpimänä.
