Juhlahumusta on taas palattu tavalliseen arkeen ja omalla tavallaan se onkin tervetullutta. Jännitystä aiheuttaa lähinnä omaishoidon tuen päätösten odottelu. Olen aiemmin ollut kummankin lapseni omaishoitaja, mutta kaupungin uudistettua tuen kriteereitä ja vähennettyä maksuluokkia näyttää nyt siltä, ettemme enää ole tukeen oikeutettuja. Uusin kriteerein pitkäaikaissairaiden lasten perheet jäävät heikkoon asemaan. Jos lapsi on itse kävelevä, näkevä ja kuuleva, eivät pisteet riitä tukeen, vaikka lapsen hoitoisuus muuten olisikin ympärivuorokautista ja vaativaa. Meidänkin kohdallamme omaishoidon sosiaaliohjaaja totesi, että lastemme sairaudet ja diagnoosit ovat ennallaan ja jopa lisääntyneet viime tarkistukseen nähden ja suhteessa heidän hoitoisuutensa on kasvanut iän lisääntyessä, mutta tosiaan uusien kriteereiden mukaan oikeutta tukeen ei enää ole.
Hienojen lausuntojen mukaan niille, joilta tuki nyt lopetetaan, tarjotaan muita tukimuotoja. Mietityttää kyllä, mitähän ne meidänkin tapauksessamme voisivat olla? Omaishoidon tuki on mahdollistanut minulle osa-aikaisen työnteon, joka puolestaan on mahdollistanut arkemme sujumisen lastemme vaikeuksista ja hoitoisuudesta huolimatta. Vielä en päätöstä ole kirjallisena saanut, joten pienen pientä toivonkipinää edelleen elättelen, että jotain inhimillisyyttä päätöksen tekijöiltä kuitenkin löytyisi. Olipa päätös myönteinen tai kielteinen, meidän arkemme jatkuu ennallaan. Lapset kun eivät valitettavasti virkamiesten päätöksellä parane. Päätöksiä odotellessa yritän olla ajattelematta asiaa mahdollisimman vähän.
Esikoinen on viime päivinä tuskaillut sen tosiasian kanssa, että heillä kenellä ei ruokavaliorajoituksia ole, on paljon suuremmat valikoimat valita kaupasta erilaisia leipiä, puuroja, ruokia ja herkkuja. Tätä tuskaa helpottaakseni yritin taas kehitellä ja keksiä uusia vaihtoehtoja meidän valikoimiimme. Tämä omenainen vispipuuro riisijauhoista pääsi ehdottomasti jatkoon. Helppo, nopea ja herkullinen välipala tai miksei vaikka jälkkärikin. Jälkiruokana voisi ohessa tarjota vaikka kookoskermavaahtoa vaniljasokerilla maustettuna.
♥ 1 l omenamehua (mieluiten tuorepuristettua)
♥ 1,5 dl karkeaa riisijauhoa
♥ 0,5 tl suolaa
muutama rouhaisu vaniljaa myllystä tai 1 tl vaniljasokeria
Mittaa kattilaan omenamehu sekä riisijauho. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan samalla sekoittaen. Kiehahtamisen jälkeen vähennä hellan lämpöä ja anna porista hiljaksiin kymmenen minuuttia. Mausta suolalla ja vaniljalla. Anna puuron jäähtyä rauhassa. Vatkaa puuro sähkövatkaimella kuohkeaksi. Halutessasi voit tarjoilla puuron kanelin ja sokerin tai höyrytettyjen omenakuutioiden kera, mutta oikein hyvää ihan sellaisenaankin 🙂
Pienet Sydämellä ♥ Lasten toimintaterapeutin palvelut [Allergianeuvonta] [Refluksineuvonta] [Aistisäätelyhäiriöt] [Imetys- ja syömisvaikeudet] [Lapsen kehityksen tukeminen] [Vyöhyketerapeuttinen vauvahieronta]
Aina välillä on kokeiltava lapsille vältössä olevia ruoka-aineita. Kovin usein emme enää näitä tee, koska sopivan hetken löytäminen tuntuu kovin hankalalta. Lapsen tulisi olla täysin terve, oireeton ja hyvävointinen ennen kokeilua ja harvassa ovat ne päivät, jolloin ei mitään ole meneillään. Flunssien, lääkevähennysten, levottomien öiden, monivitamiinin sisäänajon jne. aikana ei kokeiluja voi tehdä. Oireiden seuraaminen on muutenkin riittävän haastavaa, joten mitään ylimääräistä ei voi olla samaan aikaan käynnissä. Ruoka- ja oirepäiväkirjan kanssa oireita ja niiden aiheuttajaa voi yrittää metsästää, mutta melkoinen salapoliisi siinä saa olla. Oman haasteensa asiaan tuo, ettei ikinä voi olla täysin varma siitä, mitä lapset kodin ulkopuolella (koulussa, päiväkodissa, kerhossa) syövät. Oireetkin alkavat usein viiveellä hieman epämääräisesti ja salakavalasti: aamuisin pientä köhinää ja töhinää, välillä hetkittäisiä vatsakipuja, ehken huonoa oloa, joka kuitenkin menee pian ohi. Altistuksen jatkuessa oireet sitten pahenevat ja niistä toipuminen vie taas oman aikansa.
Pian 5-vuotta täyttävä kuopus haaveilee säännöllisesti soijajogurteista, joita söi taaperona. Soija on ollut jo monta vuotta poissa kummankin lapsen ruokavaliosta. Esikoiselta soija tiputettiin pois ee-diagnoosin myötä ja myöhemmin soija näkyi koholla myös allergiatesteissä. Kuopus joi soijamaitoa noin vuoden ajan 1-2 -vuotiaana, kunnes herkistyi sillekin ja soijatuotteet jätettiin kokonaan pois. Jogurtit olivat kuitenkin tehneet lähtemättömän vaikutuksen, joten tämän vuoksi kokeiluun valittiin nyt ne.
Ensimmäisenä päivänä kumpikin sai jogurttia yhden teelusikallisen, seuraavana kaksi ja kolmantena jo 4 teelusikallista. Neljäntenä päivänä molemmat saivat syödä oman kokonaisen purkillisen jogurttia. Lapset olivat sydäntäsärkevän onnellisia jogurteistaan. Maistelivat ja haistelivat, kehuivat kilpaa, kuinka ihanaa jogurtti oli. Kuulemma parempaa kuin suklaavanukas. Molemmat vakuuttelivat, ettei yhtään ole huono olo eikä tunnu kurjalta missään. Olisivat halunneet toiset purkilliset. Niin kovasti toivon, ettei mitään kunnon oireita tulekaan. Tulisivat niin onnellisiksi, jos saisivat edes silloin tällöin yhden jogurtin.
Jogurtin sopivuutta seuraillessa voimme kuitenkin herkutella monella muulla. Anoppini hankki vuosi sitten hyötykasvikuivurin ja on sen avulla tehnyt meille kuivattuja omena- ja persimonlastuja, kuivattuja mustikoita ja puolukoita, sipulijauhetta, marja-aroniajauhetta ja vaikka mitä muuta. Herkullinen ja terveellinen välipala, eväs tai jälkiruoka ovat kuivatut hedelmälastut. Koululaisemme ottaa usein kuivattuja omenalastuja mukaan reppuun pitkiä koulupäivä varten. Kotimaisista omenista tehdyistä lastuilta tulee niin makeita, että käyvät mainiosti sokeriherkkujen korvikkeena. Persimonlastut puolestaan ovat sekä makeita, että erittäin kauniita ja kelpaavat tarjolle moneen tilaisuuteen.
♥ persimoneja (kakihedelmiä) tai kotimaisia omenoita
Pese ja kuori hedelmät huolella. Poista omenista siemenkodat. Viipaloi hedelmät mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Levitä viipaleet kuivurin tasoille. Anna viipaleiden kuivua rauhassa noin 40 asteessa 4-5 tunnin ajan (aika riippuu viipaleiden paksuudesta, veitsellä leikatessa tulee väkisinkin paksumpia viipaleita kuin esim. mandoliinilla siivutettaessa ja tällöin aika saattaa olla tuplastikin pidempi), kunnes viipaleet ovat kuivia. Viipaleet saavat jäädä hieman pehmeiksi ja nahkeiksi. Säilytä valmiita hedelmälastuja paperipussissa.
Jos et omista hyötykasvikuivuria, voit valmistaa hedelmälastuja myös uunissa. Levitä tällöin ohuet viipaleet leivinpaperin päälle uunipellille ja paahda uunin keskiosassa 175 asteessa noin puolisen tuntia. Uunissa lastuista tulee rapeampia kuin kuivurissa.
Pienet Sydämellä ♥
Lapset ovat tämän viikon syyslomalla. Meillä aikuisilla ei varsinaista lomaa ole, mutta olemme saaneet järjestettyä viikon niin, että olemme vuoropäivin töissä ja kotona lasten kanssa. Puoliääneen pohdin ennen vapaapäivääni, että mitähän puuhaa keksisimme. Kuopuksella oli heti vastaus valmiina ja hän hihkaisi silmät säihkyen: “Leivotaan!” Ja mehän leivoimme 🙂 Aloitimme näistä siemenkekseistä ja lopetimme vaaleisiin pikkuleipiin (niistä ohje luvassa myöhemmin).
Lasten kanssa leipominen on aina hieman sotkuista sisältäen sähläystä ja kinastelua (kuka saa sekoittaa, kuka saa kaataa, kuka viimeksi sai ensimmäisenä maistaa taikinaa, kuka on liian lähellä ketäkin, kenellä on parempi kulho jne.), mutta se on kaiken sen arvoista. Yhdessä tekeminen on tärkeää niin äidille kuin lapsillekin. On ilo huomata, kuinka lapset osallistuvat innoissaan, oppivat mittaamaan ja punnitsemaan, kuinka sekoittaessa jauhot eivät enää (ainakaan aina) pöllyä pitkin pöytiä, kuinka taikinasta suurin osa ei enää päädy lattialle ja suuhun vaan oikeaoppisesti uunipellille ja kuinka uuniin kurkkiessaan he oppivat erottamaan milloin on valmista. Saaman päivän iltana iltapalalla istuessamme maistelimme vielä viimeiseksi leipomuksiamme. Lapset söivät keksejä hiljaisuuden vallitessa. Sitten esikoinen huokaisi: “Olipa hyviä! Me ollaan sitten taitavia!” Mitäpä siihen lisäämään 🙂
Nämä siemenkeksit sopivat mainiosti terveelliseksi ja energiapitoiseksi välipalaksi tai evääksi. Voit itse tehdä sopivan siemensekoituksen tai ostaa kaupasta valmiita pusseja. Itse käytin tällä kertaa valmista siemenrouhepussia, joka sisälsi pellavan-, auringonkukan-, kurpitsan- ja chiansiemeniä sekä gojimarjoja (Lidl). Tässä pussissa kuitenkin varoitus mahdollisista jäämistä mm. pähkinöistä, joten kaikkein herkimmille eivät sovi. Siemenet ovat pullollaan hyviä rasvoja, proteiinia, kuituja ja magnesiumia. Kekseissä ei myöskään ole ollenkaan valkoista sokeria vaan ne makeutetaan hunajalla.
Keksit maistuvat mainiosti ihan sellaisenaan, mutta halutessaan herkutella, niitä voi dippailla esim. hedelmäsoseeseen tai sulaan suklaaseen.
♥ 3 dl siemensekoitusta (auringonkukansiemeniä, pellavansiemeniä, kurpitsansiemeniä, chiansiemeniä jne.)
♥ 0,5 dl kookoshiutaleita
♥ 1 rkl hunajaa
♥ Ripaus suolaa
♥ 0,5 dl kylmää vettä
Jauha siemenet karkeaksi jauhoksi monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa. Laita siemenjauhe kulhoon ja lisää joukkoon muut ainekset. Sekoita lusikalla tasaiseksi massaksi. Laita taikina jääkaappiin jähmettymään noin puoleksi tunniksi.
Kumoa taikina kahden leivinpaperin väliin ja kauli paperin läpi tasaiseksi, noin 0,5 cm paksuiseksi levyksi. Leikkaa piparimuoteilla keksejä ja laita leivinpaperin päälle uunipellille. Paista 150 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä rauhassa.
