Aina välillä on kokeiltava lapsille vältössä olevia ruoka-aineita. Kovin usein emme enää näitä tee, koska sopivan hetken löytäminen tuntuu kovin hankalalta. Lapsen tulisi olla täysin terve, oireeton ja hyvävointinen ennen kokeilua ja harvassa ovat ne päivät, jolloin ei mitään ole meneillään. Flunssien, lääkevähennysten, levottomien öiden, monivitamiinin sisäänajon jne. aikana ei kokeiluja voi tehdä. Oireiden seuraaminen on muutenkin riittävän haastavaa, joten mitään ylimääräistä ei voi olla samaan aikaan käynnissä. Ruoka- ja oirepäiväkirjan kanssa oireita ja niiden aiheuttajaa voi yrittää metsästää, mutta melkoinen salapoliisi siinä saa olla. Oman haasteensa asiaan tuo, ettei ikinä voi olla täysin varma siitä, mitä lapset kodin ulkopuolella (koulussa, päiväkodissa, kerhossa) syövät. Oireetkin alkavat usein viiveellä hieman epämääräisesti ja salakavalasti: aamuisin pientä köhinää ja töhinää, välillä hetkittäisiä vatsakipuja, ehken huonoa oloa, joka kuitenkin menee pian ohi. Altistuksen jatkuessa oireet sitten pahenevat ja niistä toipuminen vie taas oman aikansa.

Pian 5-vuotta täyttävä kuopus haaveilee säännöllisesti soijajogurteista, joita söi taaperona. Soija on ollut jo monta vuotta poissa kummankin lapsen ruokavaliosta. Esikoiselta soija tiputettiin pois ee-diagnoosin myötä ja myöhemmin soija näkyi koholla myös allergiatesteissä. Kuopus joi soijamaitoa noin vuoden ajan 1-2 -vuotiaana, kunnes herkistyi sillekin ja soijatuotteet jätettiin kokonaan pois. Jogurtit olivat kuitenkin tehneet lähtemättömän vaikutuksen, joten tämän vuoksi kokeiluun valittiin nyt ne.

Ensimmäisenä päivänä kumpikin sai jogurttia yhden teelusikallisen, seuraavana kaksi ja kolmantena jo 4 teelusikallista. Neljäntenä päivänä molemmat saivat syödä oman kokonaisen purkillisen jogurttia. Lapset olivat sydäntäsärkevän onnellisia jogurteistaan. Maistelivat ja haistelivat, kehuivat kilpaa, kuinka ihanaa jogurtti oli. Kuulemma parempaa kuin suklaavanukas. Molemmat vakuuttelivat, ettei yhtään ole huono olo eikä tunnu kurjalta missään. Olisivat halunneet toiset purkilliset. Niin kovasti toivon, ettei mitään kunnon oireita tulekaan. Tulisivat niin onnellisiksi, jos saisivat edes silloin tällöin yhden jogurtin.

Jogurtin sopivuutta seuraillessa voimme kuitenkin herkutella monella muulla. Anoppini hankki vuosi sitten hyötykasvikuivurin ja on sen avulla tehnyt meille kuivattuja omena- ja persimonlastuja, kuivattuja mustikoita ja puolukoita, sipulijauhetta, marja-aroniajauhetta ja vaikka mitä muuta. Herkullinen ja terveellinen välipala, eväs tai jälkiruoka ovat kuivatut hedelmälastut. Koululaisemme ottaa usein kuivattuja omenalastuja mukaan reppuun pitkiä koulupäivä varten. Kotimaisista omenista tehdyistä lastuilta tulee niin makeita, että käyvät mainiosti sokeriherkkujen korvikkeena. Persimonlastut puolestaan ovat sekä makeita, että erittäin kauniita ja kelpaavat tarjolle moneen tilaisuuteen.

---

♥ persimoneja (kakihedelmiä) tai kotimaisia omenoita

Pese ja kuori hedelmät huolella. Poista omenista siemenkodat. Viipaloi hedelmät mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Levitä viipaleet kuivurin tasoille. Anna viipaleiden kuivua rauhassa noin 40 asteessa 4-5 tunnin ajan (aika riippuu viipaleiden paksuudesta, veitsellä leikatessa tulee väkisinkin paksumpia viipaleita kuin esim. mandoliinilla siivutettaessa ja tällöin aika saattaa olla tuplastikin pidempi), kunnes viipaleet ovat kuivia. Viipaleet saavat jäädä hieman pehmeiksi ja nahkeiksi. Säilytä valmiita hedelmälastuja paperipussissa.

Jos et omista hyötykasvikuivuria, voit valmistaa hedelmälastuja myös uunissa. Levitä tällöin ohuet viipaleet leivinpaperin päälle uunipellille ja paahda uunin keskiosassa 175 asteessa noin puolisen tuntia. Uunissa lastuista tulee rapeampia kuin kuivurissa.

Pienet Sydämellä ♥

•