Inhottava influenssa iski lapsiimme ennen joulua. Ensin sairastui esikoinen ja hänen hieman toivuttuaan seurasi kuopus perässä. Jälkitautina tuli vielä pienemmälle korvatulehduskin. Kokkailut ovat siis viime aikoina jääneet vain pakollisiin lasten hoivailun ohella. Jouluksi olin onneksi tehnyt paljon jo etukäteen valmiiksi ja saimme sairastelusta huolimatta ihanan joulun. Kaikki olivat olleet ilmeisesti kilttejäkin, sillä joulupukki ja tontut toivat mieluisia lahjoja kaikille. Toipilaspäivätkään eivät ole tuntuneet pitkiltä uusien lelujen, kirjojen ja pelien parissa.
Uutta vuotta olemme menossa vastaanottamaan siskoni perheen luokse Porvooseen. He muuttivat nyt syksyllä sinne ihastuttavaan, isoon puutaloon ja tilaa riittää meidän yöpyäkin. Kuopus on vielä huomenna käytettävä uudelleen korvalääkärissä ja muutenkin puuhaa riittää, joten lapsille piti keksiä uuden vuoden jälkiruoaksi jotain helppoa ja nopeaa. Näitä vaahtokarkkitikkareita olen tehnyt pari kertaa aiemminkin ja ne ovat olleet joka kerta lasten suosikkeja. Valmistaminen ei vie aikaa eikä vaadi vaivaa, mutta lopputulos on kuitenkin herkullinen ja näyttävä. Näin talvella koristelin nämä lumiukoiksi, mutta toki vain mielikuvitus on rajana hahmoja tehdessä.
♥ Suuria, valkoisia vaahtokarkkeja (tarkista sopivuus)
♥ Kakunkoristeita ja nonparelleja (esim. DrOetker)
♥ Mustaa elintarvikeväriä
♥ Sokerikuorrutetta
♥ Grillitikulla
♥ Cocktailtikkuja
Työnnä kolme vaahtokarkkia päällekkäin grillitikkuun. Työnnä cocktailtikku keskimmäisen vaahtokarkin läpi poikittain. Leikkaa yksi iso vaahtokarkki puoliksi ja työnnä puolikkaan cocktailtikun päihin lumiukon käsiksi. Kiinnitä sokerikuorrutteella kakunkoristeet lumiukolle napeiksi. Piirrä mustalla elintarvikevärillä ylimpään vaahtokarkkiin lumiukolle silmät ja suu. Liimaa sokerikuorrutteella oranssi nonparelli nenäksi.
Säilytä ilmatiiviisti esim. uudelleen suljettavassa pakastepussissa.
Joulukuu alkoi meillä sairastelun merkeissä. Lapset nappasivat jostain vatsataudin ja sen kanssa on jo viikko vierähtänyt. Täällä kotona sairastupaa ylläpitäessä on ollut hyvin aikaa suunnitella tulevan joulun herkkuja, ruokia ja leivonnaisia.
Piparkakkuja olimmekin leiponeet jo aiemmin, mutta itsenäisyyspäivänä pidämme vielä perinteiset piparitalkoot, joihin kuuluu pipareiden leipominen lasten kanssa tonttulakit päässä kynttilän valossa joululauluja kuunnellen. Piparitalkooperinne tulee omasta lapsuudestani, jolloin aina äitini kanssa leivoimme ensimmäiset piparkakut itsenäisyyspäivänä. Pikkusiskoni keskittyi aina enemmän taikinan syömiseen (vielä aikuisenakin 🙂 ), mutta pipareita tuli silti aina koko joulun ajan tarpeiksi. Itse pidän eniten hieman raaoiksi jääneistä, pehmeän sitkeistä pipareista, joten yksi pellillinen paistettiin aina minulle sellaiseksi. Salaa toivon mielessäni, että piparitalkoot jäävät myös omien lasteni mieleen onnellisena muistona joulun odotuksesta.
Esikoinen on haaveillut erilaisista maustetuista suklaista nähtyään kaupoissa suklaalevyjen tarjonnan. Näin joulun alla teinkin hänelle omat suklaat erilaisin herkkumaustein. Suklaaseen voi valita koristeiksi ja mausteeksi erilaisia keksejä, karkkeja, kuivattuja marjoja ja hedelmiä tai marjajauheita oman maun mukaan. Meillä valikoitui mausteeksi tällä kertaa piparkakut, piparmintun makuiset karkkikepit, ruusunmarjarouhe sekä kuivatut karpalot. Nämä käyvät hyvin myös lahjaksi ja pieneksi muistamiseksi vaikka työkavereille tai lasten opettajille.
♥ laadukasta tummaa suklaata tai riisimaitosuklaata
♥ kaikettomia piparkakkuja, piparminttukarkkikeppejä, kuivattuja karpaloita, ruusunmarjarouhetta
Murenna piparkakut, murskaa karkkikepit ja silppua karpalot pienemmiksi. Sulata suklaa vesihauteessa tai miedolla lämmöllä mikroaaltouunissa. Kaada suklaa ohueksi kerrokseksi silikoniseen leivonta-alustan päälle tai lautaselle leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle “mausteet”. Anna suklaan jähmettyä rauhassa. Kun suklaa on kovettunut, irrota se alustastaan ja leikkaa terävällä veitsellä sopiviksi annospaloiksi.
Aina välillä on kokeiltava lapsille vältössä olevia ruoka-aineita. Kovin usein emme enää näitä tee, koska sopivan hetken löytäminen tuntuu kovin hankalalta. Lapsen tulisi olla täysin terve, oireeton ja hyvävointinen ennen kokeilua ja harvassa ovat ne päivät, jolloin ei mitään ole meneillään. Flunssien, lääkevähennysten, levottomien öiden, monivitamiinin sisäänajon jne. aikana ei kokeiluja voi tehdä. Oireiden seuraaminen on muutenkin riittävän haastavaa, joten mitään ylimääräistä ei voi olla samaan aikaan käynnissä. Ruoka- ja oirepäiväkirjan kanssa oireita ja niiden aiheuttajaa voi yrittää metsästää, mutta melkoinen salapoliisi siinä saa olla. Oman haasteensa asiaan tuo, ettei ikinä voi olla täysin varma siitä, mitä lapset kodin ulkopuolella (koulussa, päiväkodissa, kerhossa) syövät. Oireetkin alkavat usein viiveellä hieman epämääräisesti ja salakavalasti: aamuisin pientä köhinää ja töhinää, välillä hetkittäisiä vatsakipuja, ehken huonoa oloa, joka kuitenkin menee pian ohi. Altistuksen jatkuessa oireet sitten pahenevat ja niistä toipuminen vie taas oman aikansa.
Pian 5-vuotta täyttävä kuopus haaveilee säännöllisesti soijajogurteista, joita söi taaperona. Soija on ollut jo monta vuotta poissa kummankin lapsen ruokavaliosta. Esikoiselta soija tiputettiin pois ee-diagnoosin myötä ja myöhemmin soija näkyi koholla myös allergiatesteissä. Kuopus joi soijamaitoa noin vuoden ajan 1-2 -vuotiaana, kunnes herkistyi sillekin ja soijatuotteet jätettiin kokonaan pois. Jogurtit olivat kuitenkin tehneet lähtemättömän vaikutuksen, joten tämän vuoksi kokeiluun valittiin nyt ne.
Ensimmäisenä päivänä kumpikin sai jogurttia yhden teelusikallisen, seuraavana kaksi ja kolmantena jo 4 teelusikallista. Neljäntenä päivänä molemmat saivat syödä oman kokonaisen purkillisen jogurttia. Lapset olivat sydäntäsärkevän onnellisia jogurteistaan. Maistelivat ja haistelivat, kehuivat kilpaa, kuinka ihanaa jogurtti oli. Kuulemma parempaa kuin suklaavanukas. Molemmat vakuuttelivat, ettei yhtään ole huono olo eikä tunnu kurjalta missään. Olisivat halunneet toiset purkilliset. Niin kovasti toivon, ettei mitään kunnon oireita tulekaan. Tulisivat niin onnellisiksi, jos saisivat edes silloin tällöin yhden jogurtin.
Jogurtin sopivuutta seuraillessa voimme kuitenkin herkutella monella muulla. Anoppini hankki vuosi sitten hyötykasvikuivurin ja on sen avulla tehnyt meille kuivattuja omena- ja persimonlastuja, kuivattuja mustikoita ja puolukoita, sipulijauhetta, marja-aroniajauhetta ja vaikka mitä muuta. Herkullinen ja terveellinen välipala, eväs tai jälkiruoka ovat kuivatut hedelmälastut. Koululaisemme ottaa usein kuivattuja omenalastuja mukaan reppuun pitkiä koulupäivä varten. Kotimaisista omenista tehdyistä lastuilta tulee niin makeita, että käyvät mainiosti sokeriherkkujen korvikkeena. Persimonlastut puolestaan ovat sekä makeita, että erittäin kauniita ja kelpaavat tarjolle moneen tilaisuuteen.
♥ persimoneja (kakihedelmiä) tai kotimaisia omenoita
Pese ja kuori hedelmät huolella. Poista omenista siemenkodat. Viipaloi hedelmät mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Levitä viipaleet kuivurin tasoille. Anna viipaleiden kuivua rauhassa noin 40 asteessa 4-5 tunnin ajan (aika riippuu viipaleiden paksuudesta, veitsellä leikatessa tulee väkisinkin paksumpia viipaleita kuin esim. mandoliinilla siivutettaessa ja tällöin aika saattaa olla tuplastikin pidempi), kunnes viipaleet ovat kuivia. Viipaleet saavat jäädä hieman pehmeiksi ja nahkeiksi. Säilytä valmiita hedelmälastuja paperipussissa.
Jos et omista hyötykasvikuivuria, voit valmistaa hedelmälastuja myös uunissa. Levitä tällöin ohuet viipaleet leivinpaperin päälle uunipellille ja paahda uunin keskiosassa 175 asteessa noin puolisen tuntia. Uunissa lastuista tulee rapeampia kuin kuivurissa.
Pienet Sydämellä ♥
